Street foodin parissa on siirrytty seuraavaan vaiheeseen jo tovi sitten. Sanomalehtipaperilta näyttäviin taskuihin valmistetuista halpishamppareista on siirrytty laadukkaisiin raaka-aineisiin, aikaa vievempiin valmisteluihin ja näyttävämpiin esillepanoihin. Silti uutta aaltoa puskee auttamatta päälle koko ajan. Katuruoan valtava tarjonta maailmalla antaa loputtomat mahdollisuudet laajentaa valikoimaa jo olemassa olevissa ravintoloissa ja perustaa uusia kioskeja tai ketjuja tuoreiden konseptien ympärille.
Se perinteisin katuruoka eli hampurilaiset ovat toki edelleen muodissa. Tosin tyyli on muuttunut jo useamman kerran. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten hampurilainen oli pakastepihvi einessämpylän välissä valtavalla määrällä erilaisia täytevaihtoehtoja. Mitä isompi purilainen, sen parempi. Onneksi melko nopeasti painotus siirtyi gourmet-hampurilaisiin, joita on viimeiset kymmenen vuotta hiottu täydellisiksi ympäri suomenniemeä. Raaka-aineiden kanssa ollaan edelleen yhä valikoivempia ja lähituottajien tuotteet sekä itse leivotut sämpylät ovat nousseet yhä suurempaan arvoon. Paksu mediumpihvi lähituotetusta lihasta, yli 20% rasvamäärällä briossin välissä on kaiken a ja o.
Seuraavana burger-trendinä nousussa ovat selvästi Yhdysvaltojen originaaleihin makuihin perustuvat purilaiset. Ohuella smash-pihvillä ja juusto-sipuli-kastike-combolla varustetut burgerit pehmeään perunasämpylään ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan purilaisen paras muoto, kunhan raaka-aineista ei lähdetä tinkimään.
Toinen jo hetken Suomessa jyllännyt katuruokatrendi on meksikolainen ruoka. Kun kelataan parikymmentä vuotta taaksepäin, on jokainen varmasti pyörähtänyt texmex-ravintolassa. Niistä ajoista on tultu pitkälle. Ympäri Suomen kun nousee aitoja meksikolaisia makuja kunnioittavia ravintoloita, jotka luottavat tuoreisiin salsoihin ja autenttisesti maustettuihin lihoihin – itse valmistettujen maissitortillojen välissä totta kai. Meksikolainen ruoka Suomessa on saavuttanut laadultaan jo kunnioitettavan tason, mutta kansansuosiossa se ei vielä kilpaile purilaisten kanssa.
Entä miltä tulee näyttämään hampurilaisten jälkeinen kausi? Hampurilainen toki on jo vakiintunut pizzan tavoin suomalaisten sydämiin, eikä sieltä varmasti koskaan poistu, mutta seuraavassa aallossa kentälle astuu jälleen uusia haastajia. Erityisesti aasian maut ovat nousemassa katuruoissa amerikkalaisten serkkujensa rinnalle.
Höyrytetyt bao-sämpylät ovat Aasian vastaisku burger-vallankumoukselle. Baojen täyttämisessä mahdollisuudet ovat lähes yhtä monipuoliset kuin purilaisillakin. Kana, possu, kasvikset, naudanliha ja kala ovat kaikki oivia täytteitä baoille. New Yorkin Flushingissa nauttimani Pekingin ankka bao on syöpynyt ikuisuuksiksi omaan tajuntaani, mutta varsinaiseen maailmanmaineeseen bao nousi Momofukun ja David Changin possubaon kautta. Hoisinkastiketta, ylikypsää possunkylkeä, kurkkua, kevätsipulia ja srirachaa tarjoiltuna pehmeän taitetun höyrysämpylän välissä – yksinkertaista ja herkullista. Baoja on jo tovin näkynyt suomalaistenkin ravintoloiden listoilla ja ensimmäiset pelkästään baohin keskittyneet ravintolat siintävät jo näköpiirissä.
Baon vietnamilainen lähisukulainen on nimeltään banh mi ja myös ensimmäinen aalto banh mi -ravintoloita alkaa löytää tiensä Suomeen. Raikas banh mi perustuu rapeakuoriseen patonkiin, jonka täytteeksi valitaan haluttu proteiini, pikkelöityjä ja tuoreita kasviksia, majoneesia, srirachaa ja maksapateeta. Banh min nopea valmistusaika ja helppo muokattavuus tekevät siitä varteenottettavan kilpailijan baoille.
Kolmas varovasti nouseva trendi on fried chicken, eli leivitetty ja uppopaistettu kana. Erilaisia fried chicken -yrityksiä on Suomessakin kokeiltu jo tovi, mutta alkuperäisen jenkkiversion sisällään pitämät luut ovat olleet omiaan karkottamaan asiakkaat Suomessa, niin ettei esimerkiksi ympäri maailmaa levinnyt KFC ole koskaan kotimaahamme rantautunut. Suomessa tapahtuneen foodie-vallankumouksen myötä aika tuntuisi kuitenkin olevan kypsä hiljaksiin sekä jenkkityyliselle fried chickenille, että siitä johdetuille mausteisemmille korealaisille ja japanilaisille versioille luineen kaikkineen.
Street food -tulvan allekin on jo ehditty unohtaa muutama klassikko, joista löytyy edelleen potentiaalia koko kansan suosikeiksi. Muutamasta yrityksestä huolimatta hot dog ei vieläkään ole saavuttanut lähellekään hampurilaisen asemaa, vaikka tuotteessa on täysin vastaavaa potentiaalia. Henri Alenin Hodari & Hummeri -ravintolaa lukuunottamatta harvassa ovat ne paikat jotka ovat ymmärtäneet laadukkaiden sämpylöiden ja makkkaroiden tai nakkien yhdistämisen mahdollisuudet. Lieneekö hodari-ravintoloiden kohtaloksi koitunut niiden kotivalmistuksen helppous?
Toinen tuhlattu mahdollisuus katuruuan monipuolistamiseen ja siirtämiseen seuraavalle tasolle ovat kebabit. Suomessa kebab on yleensä halpaa mättöä, joka puolustaa kyllä paikkaansa viikonlopun loppuillassa. Mutta kuka tahansa Berliinissä vieraillut voi kertoa, ettei Suomesta tältä saralta löydy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vertailukelpoisia ravintoloita Berliinin tarjonnan kanssa kilpailemaan. Valmis pakastelihavarras kun ei ole samalla viivalla tuoreesta ja itsemarinoidusta lihasta valmistetun shawarman kanssa. Berliinin kebabien liha-, kastike- ja kasvisvalikoimia tuleekin joka kerta ikävä kun Suomen kebabeihin sortuu.
Kaiken ulkomaaninnostuksen keskellä helposti jalkoihin jää myös kotimainen klassikko, se todellinen Suomi-OG katuruoka eli lihapiirakka ja saman klassikkolistan makkaraperunat sekä porilaiset. Lihapiirakan tuunausmahdollisuudet ovat täysin samalla tasolla kuin hampurilaisessakin, mutta edelleen tuntuu, että jokaisen grillikioskin lihiksissä turvaudutaan helposti niihin halvimpiin tukkuratkaisuihin. Missä ovat priimaraakiksista valmistetut artesaanilihikset? Kahdella erikseen kokonaisuuteen mietityllä mausteisella nakilla, ravintolan oman keittiön sinapin, ketsupin ja kurkkusalaatin kera tottakai! Ja kuka tarvitsee loaded friesejä kun meillä on makkispekkikset. Tarvitsemme makkaraperunat 2.0, uskon Suomen kansan olevan valmis. Kotimaiset klassikot kunniaan ja nyt heti!
Ja kun kaikista näistä tulevista trendeistä on selvitty, niin henkilökohtaisella listallani ovat vielä ainakin Etelä-Amerikan lihapiirakat eli täytetyt ja friteeratut empanadat tai hieman pitaleivän tavoin toimivat pupusat sekä Intian versio burritosta, eli maustetulla perunatäytteellä täytetyt dosat.
Lue lisää Foody Allenin toteuttamista tuotekehitys-projekteista ja ravintolakonsepteista.
– Jani Rämö
Kaikkien maailman kolkkien sapuskoista kiinnostunut kokki ja ruokamaailman mediahommien multitaskaaja, jota tämä matkustustauko rehellisesti sanottuna hiukan ahdistaa…